Mr. Sirce travels to Pemba

Olin hyvin varautunut sähköjen loppumiseen ja teevesikin ehti juuri kiehahtaa, kun kuului poks ja kaikki laitteet hyytyivät. Koko kaupunki hiljeni hetkeksi, mutta pian alkoi generaattoreiden pärinä kaikua joka suunnalta. Myös meidän hotellistamme, joten ei siinä sitten mitään jännittävää ollutkaan. Husband tuli evakkoon kuumasta ja pimeästä toimistosta, missä ei ole generaattoria. Tai on, mutta menossa on vääntö siitä kenen pitäisi ostaa siihen bensaa.

Kaupungin kujat täyttyivät pienistä kannettavista generaattoreista, jokaisen liikkeen ovella oli sellainen. BRRRRRRRRRR. Tasainen hurina saatteli kulkuani pieneen supermarkettiin torin laidalle, josta haen yleensä juustoa ja nuudelisoppapurkkeja. Mukaan tarttui myös löytö: Bounty-patukka, husbandille tuliaisiksi.

Toivoa on että saamme huomenna passimme takaisin. En ole omaani nähnyt sitten tänne tulon. Imigraatioviranomaiset ovat aika verkkaisia kirjoittamaan resident-papereita. Passia tarvittaisiin – ainakin periaatteessa – huomenna, kun lähdemme Sansibarin toiselle pääsaarelle eli Pemballe. Lennämme sinne ZanAirin koneella heti aamusta ja tulemme illalla takaisin. Pemba, ”vihreä saari”, on varsinainen takapajula tähän Ungujaan verrattuna, mutta sitäkin upeampi luonnoltaan. Valtaosa, noin 70%, Sansibarin neilikkatuotannosta tulee nimenomaan Pembalta. Reissun tarkoitus on tutustua projektin toimintaan Pemballa ja olen taas korvat höröllä.

Minun lentolipussani lukee Mr. Sirce Jukke. Ehkä onkin parempi etten ota passia mukaani, tai kuka tietää mikä nimi siinä tätä nykyä lukee. On näemmä tuo sukupuolikin vaihtunut.