Kuusi ja puoli vuotta on kulunut viime reissustamme tänne. Paljon on tapahtunut tässä välillä ja täytyy sanoa, että kauheasti en ole tänne ikävöinyt. Melkein ihmettelen, että miksi en.
Lentomme sujuivat aikataulun mukaisesti, tervehdimme majesteetillista Kilimanjaroa ja ihailimme turkoosia korallin täplittämää merta hetkeä ennen laskeutumista Kisaunin lentokentälle. Marssimme ulos koneesta parijonossa halki kiitoradan, jolla oli lähdössä iso TUI:n kone. Meitä opastanut mies huusi ”Now stop!” ja kaikki tottelivat. Kun kone oli rullannut ohitsemme pääsimme jatkamaan kohti kenttärakennusta. Opastajamme sanoi ovella iloisesti ”Welcome to Zanzibar, karibu!”.
Rutinoituneina muodollisuuksien hoitajina saimme ensimmäisinä viisumit passeihimme ja nappasimme matkalaukut lähes suoraan kärryistä, joissa ne tuotiin sisälle. Astuimme ulos auringonpaisteeseen palmujen alle 30 asteen lämpötilaan. Meri tuoksui. Pakkanen ja lumiröykkiöt tuntuivat yhtäkkiä kuin pahalta unelta.
Asuntomme Stone Townissa sijaitsee kapealla kujalla, jolla ei taida olla edes nimeä. Autenttinen kivitalo puisine ikkunaluukkuineen ja sisään astutaan perinteikkäästä sansibarilaisesta puuovesta. Asunto on ollut tyhjillään jonkin aikaa, joten se oli pölyinen ja aika pinttynyt. En ole ensi kertaa kotia pystyttämässä näissä olosuhteissa, joten ei liene yllätys, että tasan vuorokausi tulostamme olen jo saanut perusasiat kuntoon, ostanut siivousvälineet ja värvännyt siivojan auttamaan alku-urakassa. Nyt kämppä on putsattu lattiasta kattoon ja rupeaa jo tuntumaan kodilta. Ja nyt toimii jo nettikin. Hakuna matata, kuten täällä todetaan lähes joka yhteydessä.
Ehdin myös eksyäkin ensimmäisen kerran tänään kun etsin vanhasta muistista Cash & Carry supermarkettia lähellä toria. Tunnin labyrinttikävelyn jälkeen sen lopulta löysin ja parin mutkan kautta vielä kotiinkin. kuulemma husband eksyi myös aamulla töihin kävellessään. Aivan oikein, todella kävelee töihin. Jo on aikoihin eletty.
Sansibarin blogi kuitataan täten virallisesti avatuksi, karibuni. Saa kommentoidakin.
(Maisema makuuhuoneen ylemmistä ikkunaruuduista, kun avaa puiset luukut ja vähän kurkottelee)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti