Kukkokiekuu

Luomuvekkari kiekaisi naapurin pihassa jo kolmelta yöllä, pilkkopimeässä. Musta kukko kirjavine kanoineen yöpyy puiden oksilla, mikä näyttää aika erikoiselle. Lienevätkö lähiruokaa aamiaisen omelettimunat, joita sai ainakin tänään odotella hyvän tovin. Muuten aamiainen oli ihan toimiva ja tarjolla oli jopa tuoretta ananasta, melonia ja papaijaa.

Olen möbleerannut huoneen jo mieluiseksi, antanut ylimääräiset tyynyt ja peitot pois ja pesetyttänyt husbandin työvaatteet. Hyvin tuntuu kaikki pelaavan. Myös hotellin yhteydessä oleva Lemon spa, jossa otin ihanan deep tissue massage -käsittelyn. Autuaallinen olo ja tukka ihan öljyssä.

Sitä ennen yllätti rankkasade, jota pakenin kirjakauppaan. Vesi piiskasi peltikattoja ja virtasi kaduilla. Reitti hotellille oli poikki, mutta kun vedenpinta vähän laski niin loikin märin sandaalein suurimpien monttujen yli. Bibi bibi, huuteli turistikaupan miesmyyjä menoani pitkässä hameessa ja huivi harteilla. En ole vielä antanut periksi pukeutumiskoodille, vaikka suurin osa turisteista - italialaiset varsinkin - vetää täällä huoleti minimaalisissa rantamekoissa ja mikroshortseissa pätkän vertaa paikallisia tapoja kunnioittamatta.

Uusi maisema ja naapurusto. Siellä se kukkokin yrittää banaanipuiden katveessa saada taas ääntään kuuluville varisten raakunnan yli. Sansibarin yleisimmät linnut (omakohtainen havainto): varis, varpunen ja kukko. Kovin on eksoottista.