Takaisin rannalle

Onkohan biitsillä tänään vettä? Siitä ei Jambianissa voi koskaan olla varma. Lauantaina aamupäivästä vesi oli paennut kauas, satojen metrien päähän. Paljastuneella merenpohjalla on hauska tehdä tutkimusretkiä valkoisessa perunajauhomaisessa hiekassa tillustellen.

Kun aaltojen kohina voimistuu kaukana koralliriutan reunalla vesi alkaa nousta. Ensin se lirisee pieninä kirkkaina vanoina lampareiksi, ja pian turkoosi vesi valuu rantahiekalle asti. Pohjastaan hiekassa kiinni olevat veneet kelluvat yhtäkkiä vedessä ja aallot läpsyttelevät rantaan.

Eipä Jambianissa muuta tekemistä olekaan kuin seurata vuoroveden nousua ja laskua, lukea kirjaa ja pähkäillä mitä syödä illalla. Tällä kertaa päivän saalis oli changu. Sitä siis grillattuna, oma kala molemmille. Alle vähän liiankin herkullisia mustekalan lonkeroita.

Maasai tuli myymään koruja ja husbandille löytyi upea ranneke. Sitten saapui vanhempi afrikkalaismies, joka myi kankaita pyöränsä tarakalta. En voinut vastustaa. Mistä olette kotoisin, hän tiedusteli. Aa, Finland! Helsinki! And Martti Ahtisaari, your former president. Kuinka moni kadunmies Suomessa osaa kertoa mikä on Tansanian pääkaupunki (ei muuten ole Dar es Salaam) ja mainita jonkun maan presidenteistä?

Mies osasi myös myydä, sillä kaksi kangasta tarttui haaviin. Mutta yllättynyt hän oli siitä, että olin onnistunut tinkimään Stone Townin kangamarketilla paremmat hinnat kuin hän itse. Tuolla iholla siihen hintaan, sinähän olet mzungu! Aasian oppeja, sanoin hymyillen.

Kuvassa maisema bungalowin terassilta.