Ijumaa - perjantai

Alan jo mukavasti laitostua tähän hotellielämään. Aamiainen, pyykit, siivooja, respan kuviot... Jotenkin seisahtanut olo, kun yhtäkkiä tulikin näin valmista. Kiihkeä kodinrakennus päättyi kertaheitolla eikä enää tarvitse käydä metsästämässä wc-paperia, mehua, leipää ja mitä milloinkin sattuu mistäkin saamaan.

Eilen sataa tihutteli koko päivän ja ilman kosteus oli mahtava. Sitten meni sähköt. Ei ilmastointia, tv:tä. nettiä, kuumaa teevettä ja puhelimenkin akku piippasi sopivasti tyhjää. Ilmeisesti ei myöskään generaattoria, tai ainakaan sitä ei kytketty päälle. Viime vuonna tähän aikaan Sansibarilla oli kolmen kuukauden sähkökatko, kun joku iso kaapeli hajosi. Se arvatenkin vaikeutti elämää aika lailla ja turistien määrä romahti siinä sivussa. Eihän täällä turisti ilman ilmastointia, nettiä ja kylmiä juomia pärjää. Enkä tiedä pärjäisinkö itsekään kolmea kuukautta. Eilinen katko kesti onneksi vain reilun tunnin.

Varasin meille huoneen yhdeksi yöksi pienestä ranskalaismanageroidusta Auberge Coco Mer -hotellista saaren itärannikolta, Jambianista. Takavuosien suosikkiravintolani Stone Townissa, Fisherman, oli juuri näiden kavereiden pitämä. Valitettavasti paikka on sittemmin suljettu, mutta toivoa on että herkullista seafoodia on tarjolla lauantaina. Vielä pitää selvittää vuoroveden nousu- ja laskuajat, jotta tietää mihin aikaan voisi yrittää snorklaamaan.

Mutta nyt ulos aurinkoiseen aamuun ja Stone Townin syövereihin. Olen jo löytänyt lupaavia paikkoja kalatorin ja kangatorin kulmilta, missä hinnat ovat jotain ihan muuta kuin ilmastoiduissa turistikaupoissa. Ensimmäiset kangatkin on jo hankittu.