Mzungun silmin

Uusi aamu Stone Townissa. Tuoreet hedelmät kattoterassilla ja paistetut munat, jotka tällä kertaa pysyivät lautasella. Eilen varis onnistui ne ryöstämään. Saarella on varisongelma, josta joku toinen kerta tarkemmin.

Satamaa kohti lähestyi aamulla iso risteilijä, joka tulee Etelä-Afrikasta. Piipahtaa kaupungissa päivän verran, joten tänään on kauppiailla luvassa hyvät tienestit. Ostin eilen yhdeltä maasailta kauniin käsinpunotun korin, johon sain kaikki kylpyhuoneen purnukat sievästi piiloon. Tingin, tietysti. Hinta tippuu lähes aina melkein puoleen, kun kertoo että on ”resident”. Vaikkakin mzungu, valkoinen. Löysin myös aivan uskomattoman myymälän, jonka takahuone on varsinainen tarunhohtoinen aarreaitta. Hyllyt ovat tupaten täynnä erilaisia pölyisiä vanhoja esineitä ympäri Aasiaa ja Afrikkaa. Tavaranpaljoutta ihmetellessäni kuulin yhtäkkiä suomea. Sisään astui kaksi pariskuntaa. Säikäytin heidät huoneen nurkasta sanomalla että ahaa, suomea. He katsoivat minua ensin epäluuloisina, voiko tuo musta-asuinen huiviin verhoutunut olio olla suomalainen. Olen olen. Maamiehet olivat tulleet kaupunkiin päiväretkelle, joka aloitettiin torilta. Olivat siellä juuri ihmetelleet, että miten kukaan voi tällaisessa paikassa asua. Tori onkin aika shokeeraava paikka aloittaa kaupunkiin tutustuminen (tosin hyvinkin selkeä, sukkuloin siellä jo ihan tottuneesti). Halusivat kuulla heti tarkemmin että miten pärjäilen Stone Townissa. Ja pärjäänhän minä, koko ajan vaan paremmin.

Itse asiassa kaupungissa on hyvinkin turvallinen olo. Vastaantulijat tervehtivät ja myyjät yrittävät houkutella liikkeisiinsä, mutta jättävät nopeasti rauhaan kun sanon että kiitos, ei nyt. Tervehdyksiin liitetään aina myös joku sana kuvaamaan henkilöä, iästä ja säädystä riippuen. Tässä iässä määrittely tuntuu olevan hankalaa, sillä olen vaihtelevasti joko bibi, sister, nice lady, mami tai missy. Mutta onneksi en vielä mama kertaakaan. Ja osaan minä jo vastatakin tervehdyksiin. Jambo – Jambo (Moikka – Moi vaan). Mambo – Poa (Kuis kulkee – Hienosti, cool). Habari? – Mzuri (Miten voit – Hyvin).

Olen ilmeisesti myös päässyt täkäläiseen rentoon kävelyrytmiin kiinni, sillä aika harvoin enää huudellaan pole pole (hitaammin). Tervehdin, kurkin ovenraosta, potkaisen kohti tulevan jalkapallon, väistelen kärryjä ja fillareita ja ahmin aurinkolasien läpi tätä ihmisten kirjoa: värikkäästi pukeutuneita afrikkalaisia, arabeja valkoisissa asuissaan ja hatuissaan, hunnutettuja pieniä koululaistyttöjä, kangoihin ja koruihin verhoiltuja maasaita ja hassuja safariasuisia turisteja. Hakuna matata sister, you are now in Zanzibar.