Tutkimusmatkalla

Sunsetterit ovat ihan käsite, mutta miten olisi moonriserit, kuunnostattajat? Eilen päästiin vertailemaan näitä kahta hotellin kattoterassilla. Shown osa yksi eli auringon tipahtaminen mereen tapahtui terassin toisella puolella ja sitten kiiruhdettiin toiselle puolelle seuraamaan osaa kaksi eli täydenkuun nousua kaupungin ja minareettien takaa. Olipahan mykistävä spektaakkeli, jota todistimme suomalais-hollantilais-australiasvoimin. Sen päälle ei voinut kun istahtaa alas ja nauttia iltatuulesta, joka puhaltaa halki terassin. Ja tilata tietysti kalaa kookosmaidossa swahililistalta (ja pizzaa husbandille).

Takana oli pitkä päivä saarta kiertäen projektin ekskursiolla, jonne minutkin kutsuttiin mukaan. Sain kunnian istua samassa autossa Mr. Muhammad Salim Suleimanin kanssa, joka on kokenein Sansibarin maa-asiaintuntija. Vaikka Ungujan saari on suhteellisen pieni, sen geologia ja luonto on varsin kiehtova ja monipuolinen. Saari sijaitsee neljän eri mannerlaatan liittymäkohdassa, joka muodostaa kuin ristin saaren päälle. Läntiset laatat ovat olleet aikonaan osa Afrikan mannerta ja niihin yhdistynyt itäpuoli on koralliriuttaa. Tämä näkyi hyvin maaperässä ja kasvilajeissa, kun sain loistavan opastuksen vieressäni istuneelta geologilta. Kävimme Masinginin metsässä, joka sijaitsee saaren korkeimmalla kohdalla noin 200 metriä merenpinnasta. Iloinen kilkutus kuului kun polttopoita hakattiin – laittomasti. Jatkoimme sokeriruokoviljelmille, jotka kiinalaiset perustivat saarelle 1960-luvulla. Alueella toimiva tehdas on nykyään intialaisomistuksessa ja siellä tehdään alkoholia. Sinänsä mielenkiintoista, kun sitä ei täällä käytetä. Virallisesti. Lounastimme palmujen ja pandanusten alla rannalla Pongwessa itärannikolla ja ajoimme halki kookosmetsien ja riisiviljelmien katsastamaan aluetta, joka on kaavoitettu uudeksi kaupungiksi. Keskelle nousi yliopiston uusi kampus.

Pää täynnä uutta tietoa ja upeita maisemia. Tahtoo lisää. Huomenna kutsuu Coco beach.