Virityksiä viikonlopulle

Kuten aina, ensimmäinen viikko on mennyt minun osaltani lähinnä kotimiehenä erinäisiä remonttimiehiä ja fiksereitä odotellen. Täällä kun ei varsinkaan tuon kellon kanssa hötkyillä, niin pakko on vaan odottaa kärsivällisesti jottei hommat siirry seuraavalle viikolle. Juuri nyt odotan takaisin miestä, joka kävi hetki sitten mittaamassa meidän verkkoseinän alaosan uuden metallisen verkon virittämistä varten. Rotta nimittäin tuli eilen uudestaan, vaikka tukin aukon kaapista ottamallani hyllyllä. Se oli kaatanut sen kumoon mutta pettyi varmasti, koskapa keittiön ovi oli tällä kertaa kiinni. Kunhan verkko vaihtuu metalliseksi pääsen vihdoin käymään pitkän ostoslistani kanssa vähän kaupungin ulkopuolella olevaan Kwality Supermarketiin, josta toivottavasti löytyy myös rotanmyrkkyä.

Pikaisesti olen ehtinyt kaupunkiakin katsastaa ja yllättävän vähän se on muuttunut sitten viime visiitin. Uusia hotelleja ja ravintoloita on tullut ja turistien määrä lisääntynyt melkoisesti. Hintataso on yllättävänkin korkea. Eilen söimme herkulliset viiden euron curryannokset pienessä goalaisessa ravintolassa, mutta monissa paikoissa annosten hinnat ovat kympistä ylöspäin. Tottakai halpaa suomalaisittain, mutta tämän maan tasoon nähden todella kallista. Myös turistirihkama on hinnaltaan moninkertaista Aasian hintatasoon tottuneelle. Mikään shoppailukohde tämä siis ei ole, vaikka kieltämättä olen jo iskenyt silmäni näihin ihaniin afrikkalaisiin kankaisiin, kangoihin. Hiplailin niitä turistikaupassa, mutta ostoksille menen kangatorille, missä Sansibarin naiset asioivat.

Piipahdimme eilen iltakävelyn päätteeksi paikallisessa alkossa, joka sijaitsee vanhassa tutussa paikassa Kenyatta Roadilla. Se on edelleen pieni pimeä huone, jonne saa mennä vähän huonolla omallatunnolla, muslimimaassa kun ollaan. Mutta mikä muutos olikaan tapahtunut tarjonnassa! Kun kuusi vuotta sitten jännitimme löytyisikö ylipäätään mitään viiniä, notkuivat hyllyt nyt etelä-afrikkalaisia puna- valko- ja roseviinejä ja vieläpä edulliseen hintaan. Kun ojensimme valitsemamme valkoviinipullon miesmyyjälle, hän kumartui tiskin alle ja nousi jotain kourassaan iloisesti hymyillen: We have cider! En ollut uskoa silmiäni. Pääsenkin aloittamaan ensimmäisen perjantai-illan kylmällä Savanna Dry siiderillä. Villi arvaus, että eräälle toiselle maistuu ensimmäisen työviikon päälle kylmä Kilimanjaro eli Kili.

Roska-autoja ei tarvita, kun kaiken voi kätevästi polttaa takapihalla. Tässä palaa naapureiden uusien huonekalujen pakkausmateriaalit. Tietoneen näyttöruutu sentään pistettiin nuotiosta sivuun. Maisema keittiön ikkunasta. (Joo joo, tulee niitä turkooseja merikuviakin vielä...)